2.9.2025

  Kaikki on vaan turhaa... Joutua koko elämä kärsimään niiden teoista. Miksikö oon ollut taas tässä olossa kohta 3viikkoa? Siksi koska rikkinäinen polvi päätti vähän muljahdella elokuun alussa eikä ole sen jälkeen kivutonta hetkeä näkynyt. Polvi on rikki. Diagnoosi ja jatko selvinnee syyskuussa kun repii ensin rahat magneettikuviin. Ilman kuvia ei saa lähetettä eteenpäin. Ehjäks tota polvee ei voi kukaan väittää. 

Menneisyyttä ei voi muuttaa mut jos ne kolme vähemmän älykästä olisivat jättäneet mut pahoinpitelemättä niin en olis menettänyt terveyttäni 15vuotiaana. Jälkikäteen yks tekijöistä naureskellen sanoi että "tosi harmi kun sulle vielä kävelykyky jäi." Tollasen naureskelun jälkeenkin poliisit totesivat vaan 3,5v jälkeen että "se on vammantuottamus, joka on rikoksena vanhentunut 2v jälkeen. Sori."

Pahoinpitely se oli, vai vammantuottamus eli sellanen "hups oho sori"-pahoinpitely. Asia tutkittiin poliisin toimesta vasta 3,5v jälkeen, koska ensimmäinen tutkinta sössittin täydellisesti ja siinäkin oli useita kantelun aiheita poliisien teoista, mm "kadonnut" rikosilmoitus, joka myöhemmin selvisi että se oli poistettu. Piiri pieni pyöri. Pieni kaupunki, tietyt ihmiset tunsi toisensa niin tiesihän sen että ketä uskottiin. Lastensuojelun "ammattilaisia", vai 15vuotiasta nuorta. Ei tarvii arvata kuka jäi alakynteen. Lääkäriinkii ekan kerran pääs vasta tammikuun lopussa kun pahoinpitely tapahtui itsenäisyyspäivänä...

Lopulta, vuosia vuosia myöhemmin tapausta tutkinut poliisi sanoi suoraan että "se pahoinpitelyhän sun terveyden vei." Sitä terveyttä en takaisin tuu enää koskaan saamaan.

Pitäs kuulemma hyväksyä tapahtuma. Tavallaan oon sen tehnytkin vaikka pahoinpitelyä en tekona hyväksy. Ikinä.

Vuoteen -21 asti sain olla niiltä tekijöiltä rauhassa, kunnes yks niistä tuli kaupan pihalla vastaan. Sen jälkeen en ole ks.kaupassa käynyt. Sen jälkeen rupes tulee dissosiaatiojuttuja.

Keväästä lähtien se yks niistä tekijöistä on tullut tän kylän kaupassa vastaan 2 kertaa. Kai mä oon jollain tapaa päässyt asiasta yli koska sen saastan näkemisestä ei aiheudu enää mitään "taistele tai pakene"-reaktioo tai dissosiaatiojuttujakaan.

Polvikivut vaan aina muistuttaa siitä illasta. Siitä tapahtumasta. Vielä yhäkään tänä päivänä en voi viettää ks.päivää yksin kotona vaan pakko olla jossain muualla aina ks päivä. Liian ahdistavaa.

Se toistuu painajaisissa joka ikinen yö. Ei enää se tapahtuma, vaan joka painajaisessa kohtaan ne tekijät. Suljetun paikan. Väkivallan.

En usko polven tulevan koskaan kuntoon. En usko tän elämän koskaan muuttuvan. Eläinten takia olen vielä hengissä. Koiran ansiosta on kävelykyky edes jäljellä.

Jatkuu...